Maanantai ja tiistai vietetty Ciudad de Mexicossa muitten suomalaisten kans. Ei saanu hetkeekään rauhaa kadulla ettei joku ois viheltäny, tuijottanu tai tullu ottaa meijän kans yhteiskuvaa, kun 15 suomityttöö ja 3 poikaa oli liikenteessä. Paras tapaus oli, kun muutama tuli pyytää meidän kanssa yhteiskuvaa, väkee alkoki virrata vaa koko ajan enemmän ja enemmän paikalle. Yhtäkkii meidän ympärillä oli n. 30 meksikolaista, joko kuvassa tai sitä ottamassa. Hullua!
Maanantaina kiersimme kaupunkia, kävimme parissa kirkossa ja veneajelulla. Sit tiistaina suuntana Teotihuacanin pyramiidit ja taas vähän kirkkoja. Molemmat oli tosi näkemisen arvosii paikkoja!
Saatii kaikki tytsyt ennen veneajeluu kukat <3
Mariachi soittajat meidän veneessä.
Tiistai iltana hostperhe tuli hakee miut bussilla Mexico Citystä, josta otimme suunnan kohti Pueblaa. Välimatka kaupungeilla on noin 140 km. Bussilla matkustaminenki tapahtuu täällä ''vähän'' eri tavalla kuin Suomessa. Ekaks tarttee passin, että saa bussulipun. Sen jälkeen mennään turvatarkastuksesta, joka oli vähintään samaa tasoo kuin lentokentällä. Lopulta, kun pääsee bussiin istumaan, vartija/poliisi tulee kuvaa jokaisen matkustajan naaman kameralla videolle ennen lähtöö. Tällästä Meksikossa...
Melkein kahden ja puolen tunnin matkan jälkeen saavuimme Pueblaan puolenyön jälkeen. Perheen kanssa on siis vietetty nyt kolme päovää ja kaikki vaikuttaa tosi mukavilta. Useita sukulaisii nähty ja huomenna sukulaistytöllä on ensimmäinen ehtoollinen, joten lisää sukulaisii tiedossa juhlissa. Miulla on siis 22-vuotias sisko Thania, miun ikäinen veli Roy ja papa. Perheessä on lisäksi taloudenhoitaja Yola, joka laittaa ruokaa, pesee pyykkii jne. Isällä on kans tyttöystävä, mut ei asu täällä. Royn kans ei keretä viettää kauaa aikaa saman katon alla, koska hän lähtee ite Brasiliaan vaihtoon elokuussa.
Uutta ja outoo paikallisissa perheissä on, että kaikki kävelee sisällä koko ajan ulkokengät jalassa. Ite en tykkää, mut kai siihen tottuu. Joudun jakaa nyt sängyn ja huoneen siskon kans ennen Royn lähtöö. Se on miulle tosi outoo, koska oon saanu asuu lähes koko ikäni yksin omassa huoneessa. Tottuu tähänki ellei käytössä kahdelle ois vaan yks iso peitto...
Nyt kolmena päivänä oon lähteny ennen seitsemää Thanian mukaan koko päiväksi lasten kesäleirille paikalliselle urheiluklubille. Thania on siellä ohjaajana. Lähes kaikki lapset on tullu jutelemaan miulle. Yks poika alkoi opettaa miulle espanjaa. Hän kirjoitti lapulle sanoja ja lauseita englanniks ja espanjaks, että oppisin lisää. Kaikki lapset oli tooooosi ihania! <3 Leiri kuulemma kestää vielä kaks viikkoo, jos ymmärsin oikein.
Tänää lapset pääsivät luistelemaan muutaman kilometrin päähän urheiluklubista. Jääkaukalo oli keskellä jotain ostoskeskusta. Lähes kaikki näyttivät siltä, että pysyvät juuri ja juuri edes pystyssä. Sain siis toimia opettajana muille ohjaajille ja lapsille! En saanut olla hetkeäkään rauhassa, kun joku lapsista tuli jo vetää kädestä ja pyytää minuu apuun. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti