Enää kuukausi jouluun

 

Joulun odotusta 

 

Nyt pääsin taas vihdoin tietokoneen ääreen kirjoittelemaan kuulumisia täältä Meksikosta. Suomesta kuulee vähän jokaiselta, kuinka kylmää ja pimeää siellä on. Tällä hetkellä ei voi olla kun kiitollinen, että saa olla täällä +20 asteen lämmössä. Tästä, kun oon unelmoinu jo monta vuotta. Tänäänkin valitsin päälle kesämekon ja sandaalit, luulen kyllä että paikalliset katsovat hulluna, kun niille tää on normaali talvikeli. :D

Oudointa on, että jouluun on aikaa enää kuukausi ja täällä on samanlainen sää, kun Suomessa kesällä. En voi käsittää, että joulu on jo niin lähellä, koska ei tunnu yhtään siltä ilman pakkasia ja lunta. Luvassa varmasti kummallisin joulu ikinä!


Olen kysellyt hieman, kuinka Meksikossa juhlitaan joulua ja kuulemma sitä vietetään hyvin samalla tavalla kuin Suomessakin: syödään perheen kesken (ja PALJON) sekä annetaan ja saadaan lahjoja. Meidän perheessä kuulemma vietetään joulua kolmessa eri paikassa: kotona ja molempien
isovanhempien luona. Odotan jo sitä innolla, mutta saattaa olla vaihtovuoden yksi haikeimmista juhlista minulle, koska en voi juhlia sitä oman perheen kesken, kuten joka vuosi tätä ennen. Mutta eiköhän siitäkin selvitä, kun täällä on kuitenkin aivan mahtava perhe, sukulaiset ja kaverit sitä yhdessä viettämässä.

Vaikka ei lunta ja pakkasta olekaan, täällä joulun tulo näkyy jo kaikkialla. Kaupat ovat olleet jo monta viikkoa täynnä joulutavaraa, joulukuusia on myynnissä kauppojen pihoissa, jouluvalot on jo ripusteltu katulyhtyihin ja kuulin eilen radiosta ensimmäisen joululaulun.

Tänään lähdettiin perheen kanssa joulukoristeostoksille pieneen kylään nimeltä Chignahuapan, jossa valmistetaan esim. joulukuusen palloja.
Puhe oli lähteä tänään kahdeksan aikaa aamulla, mutta lähdettiin kymmenen jälkeen. Sisko sanoi, että matka kylään kestää noin tunnin verran, mutta kahden ja puolen tunnin jälkeenkin olimme edelleen istumassa autossa ja odottelemassa, milloin vihdoin ja viimein ollaan perillä.

Täällä oon oppinut, että aina ei kannata olla lähtövalmiina minuutilleen tai varttia ennen odottelemassa ovenpielessä lähtöä. Yleensä se on tunti jälkeen sovitun ajan (varsinkin viikonloppuisin,) paitsi kouluun mentäessä ollaan lähes aina ajoissa. Meksikon aika on vähän eri, kuin Suomen aika. Tähän on vaan totuttava vaikka välillä vähän vaikeeta teettääkin ja ärsyttää, kun juuri koskaan ei olla ajassa. Oppiipahan ainakin kärsivällisyyttä, koska sitä täällä tarvitaan. :D

 

Halloween y Día de Muertos 

 

 Heti halloweenin jälkeen toinen päivä marraskuuta täällä vietettiin Día de muertos eli kuolleiden päivää. Koulussa jokainen luokka rakensi koulun pihalle oman ofrendan. Ofrenda on alttari, joka rakennetaan jollekin tietylle kuolleelle henkilölle esim. läheiselle. Se täytetään yleensä ruoalla ja tavaralla, joista kuollut on eläessään pitänyt, että kuollut olisi tyytyväinen saavuttuaan yöllä ofrendalle. Pan de muertos eli kuolleiden leipä ja kukat ovat tärkeä osa ofrendaa.

Kuolleidenpäivänä ihmiset syövät perheen kesken, kaduilla järjestetään karnevaaleja, ihmiset maalaavat kasvoilleen calaveran eli pääkallon ja vievät kukkia haudoille sekä esim. tien varsille paikkaan, jossa läheinen on menehtynyt liikenneonnettomuudessa. Kuolleen läheiset saattavat jopa kutsua mariachit eli meksikolaista kansanmusiikkia soittavan yhtyeen läheisensä haudalle soittamaan, jos hän on siitä eläissään pitänyt.

Minusta oli hienoa päästä kokemaan meksikolainen kuoleiden päivä, koska se oli yksi asioista, jonka tiesin Meksikosta ennen tänne tuloani. Päivä oli hyvin erilainen, Suomessa vastaava, pyhäinmiesten päivä on huomattavasti haikeampi. Vaikka aihe onkin synkkä, täällä kuolleiden päivä on iloinen juhla ja sitä juhlistettiin ''äänekkäästi'' kuten meksikolaiseen tapaan kuuluu.

Välillä kaipaa Suomen hiljaisuutta, koska täällä ei juuri sanaa ''hiljaisuus'' tunneta. Jos kuunnellaan musiikkia sitä kuunnellaan kovalla, jos puhutaan, puhutaan äänekkäästi jne.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  

 

Aika menee täällä todella nopeasti. On jo neljä kuukautta aikaa siitä, kun saavuin tänne itteeni paljon tummempien ja lyhyempien meksikolaisten keskelle. Vaihtovuoteni puoliväli alkaa myös lähestyä uhkaavasti ja tällä hetkellä en halua edes ajatella Suomeen paluuta. Vielä on paljon opittavaa, koettavaa ja nähtävää jäljellä.

Enää kaksi viikkoa aikaa kunnes lähdemme kahdeksi viikkoa yli sadan muun vaihtarin kanssa Ruta Mayalle. Matkustamme kaksi viikkoa linja-autossa vieraillen useissa eri kaupungeissa Meksikossa. Matkalle lähdemme 7.12 ja palaamme takaisin Pueblaan 21.12 eli juuri ennen joulua. Joulun jälkeen 26. päivänä suuntaamme perheen kanssa lomalle Guadalajaraan ja Mazatlaniin, minkä jälkeen minun on vaihdettava perhettä, mutta vielä en tiedä milloin ja minne vaihdan.

Välillä tuntuu menee hermot perheen kanssa. Isä on aina myöhässä sovitusta ajasta eikä oo kovin innokas kuskailee minua. Esim. sanoi ettei haluais kuskata minua vain tunnin takia espanjan tunnille, siispä kahteen viikkoon en oo siellä käynyt... Tykkään kuitenkin tosi paljon perheestä ja uskon, että on ihan tervettä, jos välillä vähän ärsyttääkin. En kuitenkaan tahtois vaihtaa tätä perhettä, haluisin olla tässä perheessä koko vuoden. Rakastan tätä perhettä, kotia ja sukulaisia ja pääsen tässä perheessä tekee lähes kaikkia niitä juttuja, joista pidän ja pääsen ulos kavereitten kanssa, kun vaan kysyn.